Viisikymmentä vuotta sitten ihmiset ymmärsivät perustiedon siitä, että puolijohdemateriaalit voivat tuottaa valoa, ja ensimmäinen kaupallisesti saatavilla oleva diodi valmistettiin vuonna 1960. LED on lyhenne sanoista Light Emitting Diode. Sen perusrakenne koostuu elektroluminesoivasta puolijohdemateriaalista, joka on sijoitettu lyijyrunkoon ja sinetöity sitten epoksihartsilla suojaamaan sisäisiä ydinjohtimia, mikä antaa LEDeille hyvän iskunkeston.
Light{0}}diodin ydin on siru, joka koostuu p-- ja n--tyypin puolijohteista. P--tyypin ja n--tyypin puolijohteiden välissä on siirtymäkerros nimeltä ap-n-liitos. Tiettyjen puolijohdemateriaalien PN-liitoksessa, kun injektoidut vähemmistökantajat yhdistyvät enemmistön kantajien kanssa, ylimääräinen energia vapautuu valon muodossa, jolloin sähköenergia muuttuu suoraan valoenergiaksi. Kun käänteinen jännite syötetään PN-liittimeen, vähemmistökantoaaltoja on vaikea ruiskuttaa, joten valoa ei lähetetä.
Tämän tyyppistä diodia, joka on valmistettu injektioelektroluminesenssin periaatteella, kutsutaan valodiodiksi{0}}, joka tunnetaan yleisesti nimellä LED. Kun se on eteenpäin suuntautuvassa toimintatilassa (eli sen liittimiin syötetään myötäjännite), kun virta kulkee LED-anodista katodille, puolijohdekide lähettää eriväristä valoa ultraviolettisäteilystä infrapunaan, ja valon intensiteetti on suhteessa virtaan.
